Kolmas (ja tällä erää viimeinen)

Viime viikko meni talvilomaa viettäessä eikä ompeluille jäänyt aikaa. Arki kuitenkin koitti tänään ja kahden isomman lapsen lähdettyä päiväkotiin kerhoilemaan aamupäiväksi ilahdutti pienimmäinen minua nukkumalla ja touhuilemalla rauhallisesti, joten saatoin aloittaa viikon ommellen.

Edellisen postauksen kommenteissa totesinkin, että keskimmäisemme otti kasvuspurtin syksyllä. Voin siis yhdistää huvin ja hyödyn ja ommella näitä perustrikoovaatteita vähän enemmänkin, sillä niille on nyt tarvetta.

Trikoopaita (koko 104 cm)
Kaava: Ottobre Creative Workshop 301, "Parhaat T-paidat", malli A (tyköistuva malli)

Paidan malli on sama hyväksi havaittu kuin edellisenkin kukkapaidan. Kaula-aukon trikoohuolittelu on tummanvioletti, vaikka se kuvassa vetääkin melkein mustaksi. Niskaan kiinnitin Kangastukusta ostamani pesumerkin. Yritän näitä lappusia muistaa kiinnitellä ompelemiini vaatteisiin - en niinkään itse pesuohjeen takia, vaan siksi, että näin paita on lapsenkin helpompi pukea oikein päin.

Toistaiseksi blogissa esitellyt kolme vaatetta ovat kaikki olleet kukkatrikoisia. Tämä on nyt tällä erää viimeinen, ensi kerralla jotain muuta!

Kevättä ilmassa

Räystäät tippuvat, päivät ovat jo aika pitkiä ja pian siirrellään taas kelloja - kevät on selvästi tulossa. Siispä on hyvä aika aloittaa kevät-/kesävaatteiden ompelu!

Trikoomekko (koko 104 cm)
Kaava: Suuri Käsityölehti 1/2009, malli 13

Kukkamekko on samaa kukkatrikoota kuin edellisen postauksen trikoopaita, eri väristä vain. Pääntiellä ja kädensuissa on kuminauhakujat. Pääntiellä on myös kolme laskosta - kenties yksivärisessä kankaassa ne näkysivät paremmin, nyt tuntuu, että ne vain hukkuvat kuminauhan aiheuttamaan rypytykseen. Ehkäpä laskoksia ei tähän kaipaisi lainkaan?

Mekko oli helppo ja nopea ommella, vaikka ennen kuminauhojen pujotusta kujiin epäilin ommelleeni yöpuvun. Kumpparit kuitenkin muuttivat ilmettä, ja varsinkin tytön päällä mekko on ihan kivan näköinen. Lisäksi se on mukavan väljä - kolmevuotiaan mielestä kun vaatteet ovat lähinnä välttämätön paha :) Tämä ei varmastikaan purista tai kiristä!

Kukkapaita

Tämä kukkapaita saa kunnian olla ensimmäinen vaate, joka on valmistunut uutta konettani apuna käyttäen:

Trikoopaita lapselle (koko 104 cm)
Kaava: Ottobre Creative Workshop 301, "Parhaat T-paidat", malli A (tyköistuva malli)

Harjoittelusta huolimatta resorikaitaleen ompelu meni himpun verran säätämiseksi. Lankojen kireyksissä oli hakemista, ja sainkin taas harjoitella langoittamista lankojen katkettua muutamaan kertaan. Nyt se sujuu jo ilman ohjekirjaakin ;-) Ompeleiden purkaminen ei ollut herkkua, mutta sujui ihan kohtuullisen hyvin, kun nurjalta katkoi siepparilangan tasaisin välein. Loppujen lopuksi jäljestä tuli kuitenkin ihan siistiä.

Kukkatrikoo on viime kesänä Eurokankaasta ostettua puuvillasekoitetta. Samantapaisia kankaita minulla on vielä pariin paitaan ainakin. Kaava on yksi Ottobren luottokaavoistani, Creative Workshopin "Parhaat T-paidat" tyköistuvampi malli. Tuossa kaavasetissä on sekä tämä kapeampi että väljempi paita, molemmissa koot 92 cm - 170 cm. Sopivat ainakin meidän mukeloille hyvin.

Tyytyväinen olen, että sain vihdoin viimein jotain valmista aikaan, kyllä se tästä lähtee! :D

Uusi leluni työvälineeni

Janome CoverPro 1000 DX, lisälaite "Tape Binder" kiinnitettynä koneeseen

Peitetikkikoneeni saapui kotiin viime viikolla. Matka Englannista Helsingin esikaupunkialueelle kesti siis reilun viikon. Mallin nimi on vaihtunut/vaihtumassa CoverPro 1000 CP:stä DX:ksi - ilmeisen sama kone kuitenkin on kysymyksessä (DX on lyhenne De Luxesta - mikä tässä on luksuksempaa kuin edellisessä mallissa, on minulle vielä epäselvää).

Yleistä tietoa koneesta voi lukea vaikkapa myyjän sivuilta. Koska kuitenkin sähköpostitse lupailin lyhyttä esittelyä koneesta, niin tässä tulee (ja lisää varmasti myöhemmin, kun käyttötunteja kertyy enemmän - myös kysymykset ovat tervetulleita, jos joku asia erityisesti kiinnostaa). Kuvat ovat mitä ovat, sähkövalaistuksessa salamalla otettuja. Ompelupöytäni on kyllä ikkunan ääressä ja iltapäivisin valoa tulvii sisään, mutta pienten lasten äidit taitavat viettää iltapäivänsä pulkkamäessä ja ompelevat iltaisin/öisin :D

Peitetikkikone ei siis ole ompelukone eikä saumuri, vaan jotain siltä väliltä. Paljon tietoa peitetikkikoneista löytyy esim. Debbien sivustolta. Saumurin tavoin peitetikkikone on omiaan erityisesti joustavien materiaalien työstämisessä. On olemassa myös peitetikkisaumureita, joissa saumurin ja peitetikkikoneen ominaisuudet on yhdistetty. Minulla kuitenkin saumuri jo on, ja toisaalta moni on sanonut, että saman koneen vaihtaminen saumuritilasta peitetikkitilaan on työlästä ja hermoja syövää. Lisäksi pelkkä peitetikkikone on huomattavasti halvempi (ainakin, jos sen tilaa esim. UK:sta - Suomen hinnat ovat pöyristyttäviä) kuin yhdistetty saumuri + peitetikkikone.

Peitetikkikonetta voi hyödyntää moneen ompelussa. Itse olen toistaiseksi ehtinyt kokeilla sitä vain kahteen tarkoitukseen: päärmeen kääntämiseen ja kiinnittämiseen sekä reunan huolitteluun trikoonauhalla.

Reunan päärmäystä peitetikkikoneella. Ommel ohjautuu tasaiselle etäisyydelle reunasta ja nurjalla puolella risareuna juuri ja juuri peittyy siepparilangalla, tuloksena siisti nurja. Tässä minulla on kolme neulaa (ja lankaa) käytössä, mutta saman voisi tehdä myös kahdella tai vain yhdellä neulalla (ketjutikki).

Tässä harjoittelen reunakaitaleen kiinnitystä. Lisälaitteena myytävään nauhanohjaimeen syötetään trikookaitaletta, jonka nauhanohjain taittaa oikeaan asentoon ja syöttää neuloille ommeltavaksi. Yhdellä työvaiheella siis se, mihin ennen tarvitsin paria konetta ja useampaa työvaihetta enkä silti saanut yhtä siistiä jälkeä aikaiseksi.

Tässä näkyy valmiiksi ommeltu trikookaitaleella huoliteltu reuna. Pidempi pistonpituus olisi ehkä ollut paremman näköinen, mutta muuten mielestäni (varsinkin harjoituksen vähyyteen nähden) varsin kivan näköinen reuna.

Näistä molemmista töistä kone suoriutui sujuvasti, vaikka ensimmäistä kertaa ja aivan mukana tulleiden ohjeiden varassa näitä ompelin. Sekä päämätty että kaitalehuoliteltu reuna muuten joustaa todella hyvin, ainakin minulla ompelukoneen kaksoisneulalla ommelluista reunoista langat ovat käytössä helposti tahtoneet katketa (vaikka olen alalangan kireyttä yrittänyt säädellä). Peitetikkikoneella ommelluissa reunoissa ei sitä ongelmaa pitäisi olla.

Ainakin tämän Janomen sieppari on helppo langoittaa. Pääsin nimittäin hyvinkin pian kokeilemaan langoittamista, sillä katkaisin siepparilangan ensi töikseni: en muistanut nostaa sitä ylös nousevaa langanohjainhärpätintä! Saman mokan teen säännöllisesti saumurini kanssa, tuloksena katkenneita lankoja silloinkin. Vähän ompeluajan voisi käyttää muuhunkin kuin koneiden ylimääräiseen langoitteluun... :/

Kyllähän muutama sata euroa on paljon siisteistä käänteistä ja reunakaitalehuolitteluista. Toisaalta, jos ompelukonekauppias väittää, että kaksoisneulalla saa ihan samanlaista aikaiseksi, hän kyllä vääristelee totuutta. Sitä paitsi, ihmisethän maksavat pieniä omaisuuksia myös golfmailoista, urheiluautoista ja teräväpiirtotaulutelkkareistakin - kaikki ylellisyyksiä, joita minulla ei ole (enkä kaipaakaan). Tiedän, että olen tähän saakka pärjännyt ilman peitetikkikonetta, mutta nyt, kun minulla sellainen on, en siitä kyllä halua luopuakaan!

Pian toivottavasti saan esittelyyn valmiita ompeluksiakin. Siihen saakka aurinkoisia talvipäiviä lukijoilleni!

Minä - ompelija

Pieni näyte kangasvarastostani

Neulojaksi olen tunnustautunut jo reilu vuosi sitten. Alunperin ajatuksenani oli kirjata samaan blogiin tarvittaessa myös ompelunikin, mutta suhtaudun näihin kahteen käsityön muotoon sen verran eri tavalla, että en ole "osannut" neuleblogiani käyttää ompelutöitteni esittelyyn. Ompelijana koen olevani projektiorientoitunut - jos jotain aloitan, haluan pian valmistakin. Neulomisessa taas itse prosessi on usein tärkeämpi. Sama Maria kuitenkin on molempien harrastusten takana. Ja samassa paikassa olen alkusysäyksen kumpaankin saanut: isoäitini luona alle kouluikäisenä. Muistan siellä "surruttaneeni" (puolanneeni alalankaa), jäljentäneeni kaavoja Burdasta ja myös ommelleeni koneella lyhyitä pätkiä.

Ompelen lähinnä vaatteita perheen tarpeisiin. Lapset (heitä on kolme: poika 5½ v., tyttö 3 v. ja tyttö 3 kk) kasvavat jatkuvasti ja kuluttavat vaatteita puhkikin. Itse kammoan vaatekaupoissa kiertelyä, paljon mieluummin käyn kangaskaupoissa ja istun ompelukoneen ääressä. Lisäksi en ole valmisvaateteollisuuden mittojen mukainen vaan pituudeltani puolitoistametrinen, joten saan sopivampia vaatteita itse tekemällä. Miehellenikin ompelen toisinaan. Ompelen usein sykäyksittäin; saattaa olla, että en kuukauteen - pariin ompele mitään, sitten taas asun koneen ja tuolin välissä pari viikkoa (ainakin yöaikaan - lapset kun pitävät minut päiväaikaan melko työllistettynä).

Kankaita minulle on kertynyt melkoinen määrä varastoon. Toisaalta hyvä niin; kun ompelukärpänen iskee, ei aina ole välttämätöntä lähteä ensin kangaskauppaan. Varusteina minulla on kaksi ompelukonetta (parikymmentä vuotta vanha perusompelukone ja muutaman vuoden ikäinen, laajemmalla hyöty- ja koristeommelvalikoimalla - mm. useita yksivaiheisia napinläpimalleja - varustettu ompelukone) ja saumuri (nelilankainen, differentiaalisyötöllä). Jossain Englannin ja Suomen välillä seikkailee myös halvan punnan innoittamana sunnuntaina tilaamani masiina, jota jo kovasti odottelen kotiin. Kirjovaa ompelukonetta minulla ei ainakaan toistaiseksi ole. Toisaalta, en sellaista vielä ole kovasti kaivannutkaan. Yksinkertaisia kirjontoja (ja muita koristeluja kuten applikointeja) olen omilla koneillani kuitenkin tehnyt.

Toivottavasti tästä blogistani on muille ompelun harrastajille iloa, kuten mm. Susannan, Iinun ja kaimani Marian blogeista on minulle ollut! Ja ilmiantakaahan vaikkapa kommentteihin muitakin kivoja ompelublogeja... :D